~ ~ ~ ~ ~ ~
Pikainen luonnos, saate artikkeliin Cornelius - Cornelius: Konfliktin ratkaisun kaksitoista keinoa
© Seppo Raittila 13.10. ja 20.12.03 ja 16.8.05
Huomautus 17.3.2014
Katso ainakin jaksot Varoitus ja Entä jos ongelmista ei pääse.
******
Sisällys
1. Johdanto: konfliktien todellinen ratkaiseminen
2. Konfliktin ratkaisemisen lähtökohdaksi rauha ja rakkaus
3. Miten voit edetä kohti rakastamista?
4. Maanläheisyys konfliktin ratkaisemisessa
1. JOHDANTO: KONFLIKTIEN TODELLINEN RATKAISEMINEN
Konfliktien todellinen ratkaiseminen tarkoittaa sitä, että ratkaisu ei tuota uutta ongelmaa tai kielteistä karmista energiaa, joka on käsiteltävä uudessa tilanteessa tässä tai seuraavissa elämissä.
Lisäksi konfliktien ratkaisemista voidaan käyttää jopa Valon lisäämiseen eli henkiseen kasvuun.
Yleisen henkisen näkemyksen mukaan kaikkien konfliktien perimmäinen syy on sielujen kommunikoinnin tarve, joka ei toteudu siten kuin se jumalallisesti olisi tarkoitettu. Toiseksi perimmäinen syy konflikteihin on pelko.
Koska vain rakastaminen on täydellistä kommunikaatiota, vain rakastaminen voi olla todellinen, pysyvä ratkaisu kaikkiin konflikteihin. Oleellista vain on, että ihmisen tulee rakastaa ensin itseään niin paljon, että hänen eheytensä riittää hänen ongelmiensa ratkaisemiseen ulkomaailmassa.
Mikä sitten on riittävää? Riittävään eheyteen kuuluu muun muassa se, että olet onnellinen, vaikka joutuisit elämään yksin.
Tällä en siis tarkoita sitä, etteikö kaksin eläminen olisi parhaimmillaan paitsi kasvattavampaa, niin myös voimakkaampaa, kuten onnellisempaa. (Vrt. se, miten esim. keinotekoisia Merkaba –kenttiä voidaan kahdestaan (ja ilmeisesti suuremmallakin joukolla) luoda paljon suuremmiksi kuin yksin.)
2. KONFLIKTIN RATKAISEMISEN LÄHTÖKOHDAKSI RAUHA JA RAKKAUS
Kuulostaako klisheiseltä? Silloin kannattaa pohtia, mistä kyynisyys voi nousta. Onko anteeksianto kaikelle tehty? Onko irtipäästämistä omasta merkitysmaailmasta? Onko tietoisuutta itsestä oman todellisuuden luojana?
Jotkut tietysti ylikuumentavat rauhan, rakkauden, ilon jne. merkitystä antamalla ymmärtää, että ne ovat patenttiratkaisuja ja noin vain koettavissa. Tietysti ne ovatkin jossakin muodossaan ehkä helposti joillekin koettavissa.
Avain on siinä, että ne toimivat Johdattajina vain kokemalla niitä puhtaasti eli tehokkaasti. Ja muistamalla, että välillä pitää levätä ja alentuneessa energiatilassa ei kannata yrittää mitään erityistä. Ihminen luo jatkuvasti, mutta ihmisen teot ja tiedostetut tekemättä jättämiset kiinnittävät ihmisen energiaa ja tuottavat hänelle vastuuta. Avain on siinä, että ihmisen luomisen tehokkuus samoin kuin vastuun aste vaihtelevat. Ja siinä, ettei tehokas ratkaisu ole välttämättä aina innovatiivinen, monimutkainen tai tyylikäs. Se voi olla yksinkertainen, kunhan se on oikein mitoitettu ja oikea-aikainen. Ole tietoinen näistä.
Samoin kuin toki kielteinen tunne on viesti, mihin ihmisen kannattaa reagoida. Mutta mikä viesti? Se ei välttämättä ole helppo tiedostamistehtävä. Yleensä ihminen reagoi välttämällä asioita, jotka tuntuvat kielteisiltä. Se voi olla oikea ratkaisu – tai sitten ei. Ihmisen korkeampi itse säätelee hänen haasteidensa tasoa – samoin kuin ihminen itsekin, jos hän on henkisesti herännyt. Oleellista on, että ei pidä kuvitella, että karmallisia kielteisyyden haasteita voisi loputtomasti paeta. Kysymys, mihin ei tietysti ole ainoaa oikeaa yleispätevää vastausta, kuuluu siis, kannattaako niitä paeta.
(Mistä sitten tietää, mikä haaste on karmallinen, esimerkiksi mikä ihmissuhde karmallinen tai muutoin sielun sopimuksellinen? Se on laaja kysymys, mitä en tässä käsittele.)
SYDÄMEEN KESKITTYMINEN
Edellä sanotusta huolimatta: koko maailmankaikkeus tukee jokaista, joka koettaa hankkia laajempia ja puhtaampia ja korkeampia energioita.
Mitään muuta ratkaisua ei ole kuin näiden asioiden sisäistäminen.
Millään konfliktin ratkaisemisen tekniikalla ei ole mitään pysyvää merkitystä, jos ihmisellä ei ole todellista tahtoa rauhaan ja rakkauteen eikä halua kehittää tahtoaan. Se on myös kärsivällisyyden oppimista. Voimme pyytämällä ehkä saada vain vähän rakkautta ja rauhaa – ja silti siitä vähästäkin meidän kannattaa oppia olemaan kiitollisia. Hyvä uutinen on, että kun ihmisen kiitollisuus on todellista, se tuottaa hänelle välittömästi onnellisuutta ja mitä tahansa sillä hetkellä hän tarvitseekin.
Tietenkin rauhan ja rakkauden tiellä on myös takapakkeja. Oleellista on pitää päämäärä mielessä. Halutkaamme olla olentoja, jotka tuntevat rauhaa ja rakkautta ainakin lähipiiriämme kohtaan ja yhä laajempia piirejä kohtaan. Hyviä rauhanrakentamisvälineitä on paljon. Niiden pysyvin merkitys saattaa usein olla oikean suunnan ja innostuksen antamisessa. Välineet auttavat ja inspiroivat, jos on rauhantahtoa. Rauhantahdon muodostus on kuitenkin ikuisesti jokaisen omalla vastuulla. Älä siis takerru tähän tai mihinkään opetukseen. Ota rauhanrakentaminen ja rakkauden löytäminen Sydämesi asiaksi.
VAROITUS
Ennen aloittamista selkäytimeen sisäistetyksi kannattaa kuitenkin oppia ainakin tämä:
Onnellista ihmissuhdetta ja yleensäkin onnellista maailmaa ei voi luoda, vaikka lyhyellä tähtäimellä siltä vaikuttaisikin, jos ainakin jokin seuraavista on totta:
- väsymys
- rauhattomuus
- tuskaisuus
Väsymys ohjaa alempien tarpeiden tyydyttämisen, kuten seksuaalisuuden merkityksen, korostumiseen. Se tekee asiat vaikeiksi, koska se on pakenemista henkisestä kasvusta. Se luo henkisen kasvun vastaisia harhaluomuksia, jotka ovat ristiriidassa korkeampien tarkoitustemme kanssa. Korkeampi itsemmehän ei luovuta vain väsymyksemme tai tiedostamattomuutemme vuoksi siitä, että meidän tulisi kasvaa henkisesti. Korkeampi itsemme – itse luomamme sielunsuunnitelmamme – toimii, vaikka me emme sitä tiedostaisikaan.
Rauhattomuus voi johtaa esimerkiksi isojen ratkaisujen yrittämiseen ilman riittävää tasapainoa. Rauhattomuus saa meidät uskomaan, että saamme rauhaa ja kaikkea hyvää, jos vain saamme itsellemme jotakin ”ulkomaailmasta”. Rauhattomuus voi saada meidät uskomaan myös, että meidän täytyy panostaa paljon energiaa itsemme ulkopuolisten muutosten aikaansaamiseen, vaikka juuri se, että uskomme ratkaisun löytyvän moisesta, todistaa, että meidän tulisi tehdä työtä itsemme kanssa.
Ei ihmisen esimerkiksi tarvitse alleviivata sitä, mitä hän on. Hän ilmentää sitä, mitä hän on, ja jos joku ei sitä tunneviestiä kykene rajoittuneisuutensa vuoksi vastaanottamaan eli uskomaan, ehkä hänen ei ole tarkoituskaan vastaanottaa sitä.
Esimerkiksi ihmissuhteiden luomisessa on sellainen ilmiö kuin tanssiminen. Et voi tanssia kenenkään kanssa etkä rakentaa mitään pysyvää, jos rauhattomuutesi johtaa sinut olemaan odottamatta toisen siirtoa. Yleispätevä sääntö on, että kun oma siirto on tehty ja toinen on sen saanut tietää, tulee odottaa toisen siirtoa. Yksipuolinen, toisen vastauksia odottamaton energian keskittäminen ei huomioi toisen vastaanottokykyä eikä todella kunnioita toista osapuolta. Oman siirron voimakkuudessa on myös huomioitava toisen vastaanottokyky. Ennemmin tai myöhemmin liiallinen, toista osapuolta huomioimaton energian keskittäminen kostautuu. Ja sitä pahempi, jos liiallisella energian keskittämisellä ihmissuhde on syntynyt ja kostautuminen tapahtuu siinä.
Usko siihen, että rauhattomuudesta lähtevä toiminta voisi tuoda pysyviä tuloksia, olisi kitkettävä irti juurineen. Joskus pitää siis toimia nopeasti, mutta rauhattomuudesta lähtevä toiminta ei koskaan tuota arvollisia tuloksia. Tämän sisäistämistä on hyvä harjoitella ainakin joka aamu.
Pakolla luominen – tai eräästä Romanin kirjasta: ”luomiseen pakottaminen” – ei johda rakentaviin tuloksiin.
ENTÄ JOS ONGELMISTA EI PÄÄSE?
Entä jos rauhattomuudesta, väsymyksestä ja tuskaisuudesta ei pääse eroon? Niistähän olisi päästävä pitkäksi aikaa eroon, jotta mitään pysyvää hyvää voisi luoda. Eihän esimerkiksi minkään ihmissuhteen luominen koskaan käy vain yhdellä teolla.
Siinä tilanteessa ainoa todellinen ratkaisu on hengellinen. Eli voi ainakin pyytää sellaista ihmissuhdetta, missä yllä mainittuihin ongelmiin voitaisiin etsiä hengellisiä ratkaisuja. Paras on aloittaa itse rukoilemalla. Voi myös lukea sellaista kirjallisuutta, missä uskotaan ehdottomaan rauhaan ja rakkauteen. Mutta jos tämä linja ei inspiroi, mitään todellista ratkaisua ei ole.
Muista siis aina, että voit olla tilassa, missä et suoraan yrittämällä pääse varsinaiseen meditaatiotilaan, rakkauteen, rauhaan ja iloon, mutta rukoilemalla hyödyt aina, jos kykenet rukoilemaan. Ja lepäämällä. Ja tiedostavalla antautumisella sille-mikä-on.
Maailma on täynnä hienoja keinoja ja kaavoja. Ja maailma opettaa, että vain voimakkaat kokemukset tuovat todellista kasvua. Rukoilemisen puolustajat ovat monesti ideologiaansa kiintyneitä. Niinpä rukousta helposti vähätellään. Se on kuitenkin tehokas keino.
Muista aina, että mitä enemmän olet henkisen kasvun ihminen eli mitä enemmän sielusi haluaa sinun kasvavan, sitä vähemmän mahdollisuuksia sinulla on muodostaa kehittäviä muotoja, kuten ihmissuhteita, esimerkiksi turvallisuutta ja nautintoa hakien.
Mieltymystään turvallisuutta ja nautintoa kohtaan ei kuitenkaan tarvitse tukahduttaa. Niitä vastaan ei tarvitse taistella. Tarvitsee vain etsiä hengellisyyttä, jolloin turvallisuuden ja nautinnon tarpeet vähenevät itsestään. Ja tarvitsee etsiä tasapainoa, jotta voisi löytää omat todelliset energiansa. Omat todellisimmat tarpeet eivät ole esimerkiksi yleisesti seksuaalisia. Yleinen seksuaalinen tarve on alemman itsen tarve. Egokeskeisyys on sitä, että tämä tarve liittyy vain johonkin tiettyyn henkilöön (tai henkilöihin). Korkeamman itsen tietoisuus taas tarkoittaa sitä, että seksuaalitarve muuntuu itsestään mihin tahansa muotoon. Silloin rakkauden tunne pelkästään siitä, että toisen ihmisen näkee, voi olla täydellistä rakkautta. Samoin rakastaminen etäältä voi olla täysin riittävä kokemus, kunhan se ei sisällä yhtään halua pitää toista etäisyyden päässä siksi, että haluaisi suojata itseään tuskalta tai haluaisi tuottaa toiselle tuskaa. Korkeampi rakkaus tarkoittaa iloa siitä, että sekä itse että rakastamisen kohde ovat henkisen kasvun kannalta varmasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tarkoittipa se sitten suurinta fyysistä läheisyyttä tai suurinta etäisyyttä maallisessa kommunikaatiossa.
Tuota iloa ei yksilölle usein näytä mahdolliselta kokemukselta, jos hän on merkittävästi väsymyksessä, tuskassa tai rauhattomuudessa. Mutta pelkästään usko siihen, että tulemme kehittymään kohti korkeampaa rakastamista, suurempaa rauhaa ja tasapainoa, antaa meille voimia.
PERUSTAVA TIEDOSTAMATTOMUUS
Ongelma on, että aina emme tunne rakkautta emmekä tiedosta itsessämme olevia kielteisiä energioita. Ehkä kuvittelemme käyttäytyvämme neutraalisti, kun tosiasiassa kaikkeen, mitä teemme tarttuu muodollisesti ja energiatasolla kielteisiä energioita. Niitä energioita, jotka ohjaavat meitä tekemään vähemmän rakastavia valintoja, vaikka syvällä sisimmässämme meillä on kaikki viisaus rakastavampaan käytökseen.
Voi olla, että silloin emme kuule mitään hälytyskellojakaan. Meitä ei vain kiinnosta rauha ja rakkaus.
Juuri siihen tilanteeseen meidän tulisi opettaa itsemme heräämään, tiedostamaan olemassaolomme perustarkoitus. Siten, että hälytyskellot soivat ja tulee halu tehdä jotain rakkauden ja rauhan saamiseksi. Nehän kulkevat yhdessä: rauha pohjustaa rakkautta ja rakkaus johtaa muun muassa rauhaan.
Mutta ei toki pakottamalla, sillä se on vastoin rakkautta.
Mutta pyytämällä ja siten kokemalla rakkautta ja rauhaa. Kun koemme rakkautta ja rauhaa, voimme keskittyä siihen, mitä koemme, ja saada sen laajenemaan.
Perustavaa tiedostamattomuutta on kuitenkin luulla, että vain nimeämällä tai kokemalla jonkin ”hengelliseksi” tai ”täydellisen hyväksi” asiaksi se myös olisi. Kokemuksemme ja tiedostamisemme on aina rajallista ja sitä paitsi tasoltaan vaihtelevaa. Eräs, vaikkakaan ei aina riittävä, keino varmistua siitä, että omat lähtökohdat ovat puhtaat, on se, että toimii vain vapaudessa. Siis vapaudessa, joka syntyy hengellisesti eikä esimerkiksi siitä nautinnosta tai tyytyväisyydestä, että kykenee kostamaan tai hallitsemaan muita tai muutoin kokee itsensä muiden yläpuolella.
Ykseystietoisuudessa oleva kokee sielujen tason eikä siksi voi kokea itseään muiden yläpuolella olevaksi, vaikka henkiseltä tasoltaan näkisi asian olevan niin.
Perustavaa tiedostamattomuutta on myös kokea, että olisi olemassa jokin täydellinen ratkaisu, joka tyydyttäisi kaikkien tasojen tarpeet. Todellisuudessa on niin, että alemman itsen ja korkeamman itsen tarpeet ovat pysyvässä ristiriidassa. Keskittymällä korkeampaan itseensä sulautumiseen alemman itsen tarpeet häviävät. Siinä on ratkaisu eikä missään muussa. (Vaikkakin matkallamme tähän päämäärään monta välivaihetta ja –muotoa tulee olemaan. Niitä, kuten parisuhdetta rakastamisen oppimisen ja toteuttamisen tapana, ei kannata koskaan pitää lopullisina.)
3. MITEN VOIT EDETÄ KOHTI RAKASTAMISTA?
Uskon, että rakkaus tulee varmimmin ja automaattisesti, jos vähänkin sitä haluat, kunhan olet päässyt peloistasi.
Mieti, varsinkin silloin, kun pelkosi ei ole akuutti, miten kohtaat jonkin tietyn pelkosi. Tiedät, että pelon kohtaava tiedostaminen on välttämätöntä. Tiedät että pelko on oire jostakin. Mistäkö? Sitä ei ole välttämätöntä tietää, koska se on ikuisesti teoriaa. Välttämätöntä on vain tiedostaa se, että on miljoona tapaa hävittää pelon oire ja ne tuottavat ainakin joskus jonkin verran tyydytystäkin. Kuitenkin pelko palaa epäilyksinä, epävarmuuksina, päättämisvaikeuksina eri vaihtoehtojen välillä, ja muina pelkoina, aina uusissa muodoissa.
Siis usko rakkauteen. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ole annettu kuin uskoa myönteisyyteen. Vaikka tietyssä mielessä todellisuus on neutraali, vain myönteisyys on voimaa. Niinpä vasta kohtaamalla ja rakastamalla pelkoasi voit saada sen vähenemään, pysymään pienenä, jopa katoamaan. Ratkaisuna on siis että keskityt rakastamaan itseäsi. Rakastat itseäsi oikein silloin, kun sen tuloksena rauhoitut ja tasapainotut ja sinulle tulee eheyttä muillekin annettavaksi. Voit antaa silloin ehdoitta, koska rakastat itseäsikin ehdoitta.
ENTÄ JOS EPÄONNISTUT?
Älä menetä toivoasi. Rukoile tai pyydä muuten joka päivä, että rakastamisen kykysi vahvistuu.
Jos sinusta tuntuu, ettei tämä ole tärkeää, keskity Sydänkeskukseesi tai mihin tahansa, mikä voi tuoda sinulle jotain rakkauden sivuseurauksista, kuten myötätuntoa.
Jos sinusta tuntuu, ettei sekään sinua kiinnosta, niin tiedosta, mistä on kysymys. Rakkauden saavuttaminen ja sen laajeneminen voi olla hidasta eli se kysyy kärsivällisyyttä. Kärsimättömyydestä nouseva pettymys esimerkiksi siihen, etteivät myötätunto- ja rakkausharjoitukset tunnu miltään tai vaikuta riittävästi, ei ole sinun korkeamman itsesi ääni. Se on egosi ääni.
Muista siis, että kukaan ei ole jollakin tasolla pysyvästi, mutta alemmalle tasolle tippumisesta ei tarvitse vetää pysyviä johtopäätöksiä. Jos et kykene rakastamaan, pyydä rauhaa korkeimmalta sinulle mahdolliselta olemassaolon tasolta. Tai pyydä sellaista rauhaa, mikä vie kasvuasi parhaiten eteenpäin. Ja pyydä että osaisit antaa anteeksi.
Keskity meditoimaan anteeksiantoa tai rauhaa, sen mukaan kumpi tuntuu paremmalta. Molempia on syytä kuitenkin opetella, jos jonkin loukkaa ja myös jos esimerkiksi kiitollisuus ei onnistu, ellet koe sitä spontaanisti eli ellei Pyhä Henki sitä sinulle lahjoita. Keskity antamaan anteeksi itsellesi ja niille, jotka tuottavat sinulle ikävyyksiä.
Voit tietysti myös odottaa, että vihasi laantuu jonkin verran, ennen kuin keskityt antamaan anteeksi. Se tie vie enemmän aikaa.
Olet antanut anteeksi vasta sitten, kun sinulla ei ole mitään haluttomuutta tiedostaa tunteitasi eikä mitään esteitä kommunikoida toisten kanssa.
YHTEENVETOA
* Sisäiset keinot ovat konfliktin ratkaisemisessa eettisesti ja muuten sopivasti toteutettuina erittäin tärkeitä: rukous, rentoutuminen, meditaatio, visualisointi jne. Ja konfliktit voivat muutenkin ratketa tavoilla, joita emme oikeasti osaa selittää. Olemmehan yhteyksissä toisiimme myös ylifyysisesti.
* Muista että voitat aina, kun toimintasi lähtee rakkaudesta. Jos siltä ei tunnu, sinun on laajennettava käsitystäsi rakkaudesta ja menestymisestä lähemmäs todellisuutta.
* Kaikki epäonnistumisesi johtuvat siitä, että motiivisi toimia on ollut merkittävästi pelko.
4. MAANLÄHEISYYS KONFLIKTIN RATKAISEMISESSA
Maanläheiset yleiset konfliktin ratkaisukeinot sopivat vaikeisiin ihmissuhdetilanteisiin kaikkialla, missä ihmissuhteita on. Ne toimivat myös kokemukseni mukaan yksintyöskentelyssä kun haluan rauhoittua, selkiintyä.
Mutta vaikka hyvät tekniset keinot + rauhantahto ovat hieno yhdistelmä, vielä voidaan parantaa. Jos ihminen ei halua tai mielestään kykene voimistamaan rauhan- ja rakkaudentahtoaan, vielä on helpottamisen mahdollisuutena konfliktin ratkaisun kokonaisuuden muuttaminen: apujoukkojen pyytäminen: Lisää irrottautumista samastumisesta omiin tunteisiin jne. tuo pätevän terapeutin, muun sopivan neutraalin kolmannen osapuolen tai osallistuvan ryhmän tuen käyttäminen.
Lisäksi maanläheisyyttä on huomioida:
* Elämässämme on hyvin korkealla ja salatulla tavalla tärkeää onnellisuuden ja kasvun lisäksi myös kokeminen sinänsä. Älä siis aseta itsellesi odotuksia, että sinun tulisi kyetä jossain vaiheessa elämään elämääsi mestarina tai sisäisesti Paratiisissa. Elämän jumalallisesti Tarkoitettuun luonteeseen kuuluu myös se, että ennakolta sinulle ei paljasteta kaikkia vastauksia haasteisiisi. Mieti, mitä johtopäätöksiä olisi tästä korkeasta teoriasta. Itse olen päätellyt ainakin sen, että kaikkia ongelmia ei pidä yrittääkään ratkaista täydellisesti – siihen ei ole aikaa, sillä elämässä on niin paljon muutakin tärkeää.
* Konfliktien ratkaisemisen voi myös keskeyttää, sekä sovituissa tilanteissa että pitemmissä prosesseissa - sisäinen ja ulkoinen hiljaisuus on joskus tärkeää. Ongelmien ratkaisemista voi myös siirtää, jättää hautumaan.
* Jos pystytte, kokeilkaa: Vuorokauteen voi sopia itselleen esim. 10 minuutin jakson, joka on marisemisen aika. Ja kieltäytyä kielteisyydestä muulloin. Itsekurin nostattamiseksi!
* Jokainen konfliktissa on paitsi konfliktin osapuoli, myös yksilö, jolla on yksilölliset tavat ja vauhdit kasvaa eri asioissa konflikteissa ja niiden ulkopuolella (Ts. esimerkiksi: konfliktin todellisuus ei ole "koko maailma" eikä ole mitään ehdotonta totuutta siitä, miten nopeasti ihmisen pitäisi kasvaa.)
* Konfliktikeskeistä ajatteluakin voi ylikorostaa. Silloin oma elämismaailma nähdään liiaksi täynnä konflikteja, ongelmia, puutteita, vikoja, ristiriitoja jne. olevana. Esimerkiksi korostetaan liikaa sitä, että konfliktien myötä oppii. Itse uskon että ihminen voi oppia mitä tahansa tärkeitä asioita myös ilon kautta. Hyvin paljon vaikuttaa se, miten ihminen uskoo oppivansa.
* Miten kompromisseja neuvotellaan?
1) Kaikkien ihmisten kanssa ei voi neuvotella samalla tavalla. Kaikki ihmiset eivät osaa vaihtaa neuvottelutyylejään ihmisestä riippuen. Huomaa, että neuvottelemisen taitoja kannattaa opiskella. Asia ei ole aivan yksinkertainen. Neuvotteluissa keskeistä on strateginen ajattelu. Pidä siitä vaikka joskus puhe ex tempore, niin näet, miten oikeasti olet sen sisäistänyt.
2) Perusasia on erottaa neuvotteleminen ”terapiasta”, missä sallitaan tunteiden purkaminen niihin heittäytymällä ja mikä siksi on prosessia, minkä lopputulosta tavallaan ei voi ennalta tietää. Molempia tarvitaan. Kumpaa enemmän, se riippuu siitä, miten paljon ihminen tai parisuhteen ihmiset ovat tunneihmisiä ja kaipaavat sisäisen Lapsensa hellimistä (ja miten paljon teknisiä, älyllisiä, sisäisen Vanhemman ihmisiä).
3) Kaavamainen ajattelutapa on etsiä keskiarvoa. Mutta oletetaanpa, että toisella on paljon odotuksia, joista hän ei voi joustaa, ja vähän suhteellisuudentajua - ja toisaalta toisella vähän odotuksia ja paljon suhteellisuudentajua. Onko silloin mielekästä ajatella että odotusten keskiarvo on oikeudenmukainen tai kohtuullinen, reilu ratkaisu? Ei varmasti. (Vrt. bluffaaminen jne. kaupanteossa.)
* Eikö meidän pitäisi elää siten, että tukisimme toisiamme vähemmän odottavaan elämään ja muutenkin henkiseen kasvuun? Yleensä on viisaampaa keskittyä kasvamaan tiedostamalla omien kielteisten tunteidensa taustoja sekä keskittyä hyviin asioihin, esimerkiksi arvostamaan ja olemaan kiitollinen konfliktin osapuolille ja elämälle muutenkin. Ja edelleen keskittyä antamaan anteeksi ja vähentämään odotuksia. Kuin vääntämään kompromisseja ja muita ratkaisuja.
ETIIKAN SUHDE RAUHANRAKENTAMISEN VÄLINEISIIN
on olennainen asia konfliktien suhteen. Liettualaisen monialaisen, filosofina tunnetuksi tulleen Emmanuel Levinasin (1906 - 95) mukaan etiikka (tai varsinainen etiikka ja se mitä etiikan tulisi olla) on yksinkertaistaen sanottuna etenkin
- toisen koko inhimillisyyden Kohtaamiseen perustuvaa, ja
- tilannekohtaista
Olen itse samaa mieltä siitä, että ihminen voi toimia korkeimmalla tavalla juuri Levinasin lähtökohdista. Ainakin yllä mainitut asiat ovat tärkeämpiä kuin etiikan systematiikka.
Edellytyksenä on vain ns. Sydämellä näkeminen. Eli oleellista on huomata, että emme me ole tunneälykkäitä pelkästään siten, että seuraamme tunteidemme johdatusta. Se on yhtä yleisesti sanottu kuin "voit opettaa muita vain olemalla oma itsesi". Nämä lauseet voivat olla totuuteen johdattavia ajatuksia, mutta yhtä hyvin itsekkyyden ja lyhytnäköisen helppouden etsimisen ratkaisuja. Asia riippuu paljon siitä energiasta, millä sen tekee. Oleellista on, että meidän täytyy avautua, olla avoimia Kohtaamiselle, jotta eettisyys ja rauha voisivat toteutua. Ja siinä liitteessä olevat 12 välinettä voivat auttaa.
Jos siis yrität vakiinnuttaa elämääsi sellaiset periaatteet, joiden mukaan eläen sinun ei tarvitse jollain elämänalueella avata Sydäntäsi lainkaan, niin vaikeuksia tulee! Elämä on tarkoitettu henkisen kasvun asiaksi, suuremmaksi kuin sulle-mulle -jakopeliksi.
KESKITTYMINEN YDINASIOIHIN
Jos sinusta tuntuu, että konfliktin ratkaisemisessa sinulla on paljon ajateltavaa ja viestittävää, PYSÄHDY.
Konfliktissa toisen osapuolen vastaanottokyky on normaaliin tasoon nähden rajoittunut. On siis normaalia suurempi syy olla keskittynyt tärkeimpiin asioihin sekä lyhyempään ja kunnioittavampaan viestintään. Konfliktin osapuolten ei tarvitse olla toisilleen terapeutteja. Terapian on vaikea onnistua, jos molemmat ovat terapian tarpeessa, epätasapainossa. Terapeutin tai terapiaryhmän (ystäviä tai ammattilaisia) voit hankkia itsellesi ihmissuhteen ulkopuolelta!
Mieti, mikä on ydinongelma itselläsi ja toisella sekä mikä on tekojesi ja tekemättä jättämisiesi ydinolemus, ennen kaikkea tunneviesti.
Asiasi eivät mene eteenpäin, vaikka kuinka yrität, jos olosi on huono tai ainakin jos perimmäinen tarpeesi on hallita tai muuttaa toisia tai tuottaa heille tuskaa. Et voi millään tempuilla peittää sitä mitä olet.
Asiat vaikeutuvat, ainakin henkisen kasvun näkökulmasta, jos yrität syyttää tunteistasi toista ihmistä. Esimerkiksi kielteisellä energialla toisen arvosteleminen on syyttämistä. Mutta voitto ei ole siinä, että toinen myöntää syytöksesi oikeiksi. Se sinun täytyy tiedostaa. Tiedostamalla myös arvostelunhalu vähenee, jopa poistuu.
Syyttäminen on ehkä helppo pukea "oikeutettuun" kaapuun, jos toisessa on jotain "syytä". Tai vähätellä sitä esimerkiksi elämään kuuluvana ärtyisyytenä. Itsekin olen sitä mieltä ettei kaikesta voi tehdä tiedostamistehtävää eikä kaikesta ärtymisestä varmaan koskaan pääse eroon. Kuitenkin kielteiset tunteet ovat jokaisen omia tiedostamistehtäviä ja vain ne hyväksymällä ja tiedostamalla ihminen voi ehkäistä niiden uudelleensyntymistä ja vähitellen päästä keskimäärin rauhallisempaan elämään. Tunteidensa tiedostamiseen keskittyminen on niistä vastuun ottamista. Ja suosittelisin, että suurin osa tunteista otettaisiin tässä mielessä syvällisesti, vakavasti.
Ja jos ja kun elämä keskittyy henkiseen kasvuun, halusipa ihminen sitä tai ei, et voi koskaan onnistua vähentämään elämäsi ongelmakeskeisyyttä, jos suhtaudut ongelmiin ilman Sydämen näkökulmaa.
Ja viisautta ja taitoa - ainakin kestäviä sellaisia - tulet saamaan vasta kun käytät hyviä rauhanrakentamisen välineitä. Lukeminen ei riitä.
Tulkaa rauhantekijöiksi !
