Ajattelun ja tunteiden perusluonne 7

7. AJATTELU JA SYSTEEMITEORIA 

Jos ajattelu suuntautuisi muuttumattomuuteen, ajattelua pitäisi kuvata vain tietovarastomallilla tms. Ajattelun ydinolemuksessa olisi oleellista tiedon varastointi ja kytkentä siihen, mutta ei tiedon käyttö muuhun kuin jo omatun tiedon tunnistamiseen/vahvistamiseen systeemin eli tajunnan ulkopuolella.

  Kuitenkaan emme ole tietokoneita, vaan lähtökohtamme on oppiminen, myös laadullisesti mullistava, parhaimpienkin neurotietokoneiden oppimiskyvyt ylittävä oppiminen.

  Ihminen syntyy melko avuttomana... Olemme sitä mitä olemme, koska olemme oppineet paljon jotain uutta. Lähtökohtamme on tuoreus.

  Tuntuisi siis oudolta, jos ihmisen tajunnan ajattelusta tehdään vakavissaan malleja, jotka voisivat yhtä hyvin käydä tavanomaisen koneen prosessien kuvauksiksi.

  Edes neurotietokone (neuraalitietokone) ei kykene luomaan niin suuresti laadultaan vanhasta poikkeavaa itselleen uutta tietoa kuin ihminen. 

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 6

6. AJATTELUN PERUSLUONNE

Ajattelun ja havaitsemisen suhteen pohtimisessa tulisi ehdottomasti käsitellä J. J. Gibsonin erittäin kiinnostavaa havaitsemisteoriaa, jota muuten myös Neisser kannattaa aiemmin mainitsemassani kirjassaan Kognitio ja todellisuus. Gibsonin teoria on mielenkiintoisesti osittain vähintään lähellä filosofiaa. En ole kuitenkaan siihen riittävästi perehtynyt, joten etenemme nyt edelleen em. nuoli-paradoksia pohtien.

Mihin siis em. nuolen lennon havaitsemisen -ja yleensä havaitsemisen - onnistumisen (eli objektiivisuuden pinnan) logiikka perustuu?

  Erityisesti: Voiko em. kysymykseen vastaaminen paljastaa, millainen on ajattelun perusluonne? Ja jos voi, niin millainen se sitten on?

  Hahmotan tässä käsitystä ajattelusta tapahtumana.

  Nuolen lento voidaan tietysti fysikaalisesti ja matemaattisesti kuvata monellakin tavalla yhtäpitävästi ja noista näkökulmista aukottomasti. Mutta ajattelen objektin ja havaitsijan erottavasti niin, että sellainen on pohjimmiltaan pelkästään objektiivisen tutun aika-avaruus-maailmamme kuvausta. Nuoli ja sen liike toimii vain ikään kuin maailmamme ominaisuuksien havainnollistajana. Minkään fyysisen liikkeen kuvaus ei siis ole (edes tässä yleisimmässä näkökulmassamme) vielä läheskään samaa kuin ajatteluprosessien ydinolemuksen kuvaus.

  Ja vaikka olettaisimmekin, että elämme kaikki pitkälti harhassa, on mielekästä kuvitella, että on olemassa objektiivinen näkökulma aika-avaruuden ja sen tapahtumien hahmottamiseen. (Tarkasti ottaen mielestäni myös aika-avaruus on tapahtuma, mutta sen perusteleminen ei kuulu tähän kirjoitukseen.) Sitä voi kutsua vaikkapa transsendentaaliseksi näkökulmaksi.

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 5

5. AIKA JA MUUTOS

Ensin muutama varaus tämän luvun jättimäiseen aiheeseen.

  Vaatii monia näkökulmia ja valtavasti tätä tutkielmaa enemmän tilaa käsitellä kunnolla suuria metafyysisiä ja tieteenfilosofisia linjoja. Mutta silti ihanteeni on, että niissä lyhyissäkin teksteissä, ensin tulisi käsitellä suuren keskittyneisyyden ja lukeneisuuden perustalta syviä aiheita.

  Esimerkiksi muutoksen filosofiassa ensin tulisi käsitellä yleisestä suhteellisuusteoriasta ja kvanttifysiikasta vaikuttuneen arvostamani Alfred North Whiteheadin (1861 – 1947) prosessifilosofiaa erityisesti yleisen suhteellisuusteorian taustaa vasten – ja vasta sitten, jos tuon käsittelyn tulokset tuntuvat asian sallivan, esimerkiksi Zenonin paradokseja em. teorioista riippumattomilla tavoilla.

  Yllä kuvattu ihanteeni hiukan unohtui ja jäi pois luvusta 4. Tässä luvussa, kohdassa 5.1, korjaan asiaintilaa hiukan.

  Ihanteeni on siis yleisemminkin, että kaikkea filosofiaa tulisi tehdä tieteenfilosofisemmin kuin mitä on tehty. – Eikä esimerkiksi antiikkisesti…Ja vielä vähemmän Kantin tapaan (vaikka Kant veikin filosofiaa loistavasti eteenpäin) pyrkien pelkästään transsendentaaliseen näkökulmaan (tämä on metodinen kannanottoni, ilman mitään viittaamista transsendenssin käsitteeseen). Vaikka sen onkin oltava yksi filosofian perusnäkökulmista.

  En sano, etteikö metafysiikalla tule aina olemaan tehtävänsä. En väitä edes, etteikö puhdasta metafysiikkaa voisi olla. Sanon vain, että jos sellaista väitetään olevan, sitä tulisi aina epäillä, koettaa hahmottaa ainakin osittain myös tieteellisesti ja tieteenfilosofisesti.

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 4

4. YLEISIÄ HUOMIOITA

Tuskin kukaan luonnontieteellisesti sivistynyt kyseenalaistaa sitä, että ajattelu ja tunteet ovat yleisimmällä tasolla kuvattuna jollain tavoin järjestäytyneen energian liikettä. Prosesseja paitsi psykologisessa niin myös objektiivisessa ajassa siten, että valveilla ainakin ajoittain jotenkin järjestäytynyt ”minä” voi tarkastella itseään. Ja että ajattelua ja tunteita on hyvä hahmottaa muodollisesti, muun muassa holistisesti, atomistisesti, systeemi- ja peliteoreettisesti, pikemminkin kuin mystifiointiin ja tarpeettomaan eksistentialismiin vivahtavasti olemuksellistaen.

  Voimmeko jatkaa näistä lähtökohdista johonkin sellaiseen yksityiskohtaisempaan käsitykseen, mihin ihmistieteiden saavutetut ja tulevat käytännön tulokset vaikuttaisivat korkeintaan vähän?

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 3

3. TÄRKEIMPIÄ LÄHTÖKOHTIANI

Millainen ajattelun ja / tai tunteiden perusluonne voi olla?
  Jo ennen kuin olemme kunnolla tutkineet ajattelua ja tunteita, voimme tutkimalla pätevästi hahmottaa pelkästään niiden yleistä käyttöä yllättävän paljon. Nopeasti voimme huomata, että ajattelu ei ole ilmiökäsite, vaan muotoa ”jotakin tapahtuu ainakin osittain tietoisin ponnistuksin jotta saataisiin ainakin yksi väliaikatulos”. Toisin sanoen kyse on esimerkiksi älykkyys-käsitteen tavoin aivan arkikäyttöön syntyneestä arkikielen käsitteestä. Ajattelu on ainakin siis arkikielessä vain kattokäsite prosesseille, joiden ainoa yhteinen nimittäjä on tietyntyyppiseen päämäärään suuntautuva päämäärähakuisuus. Jopa huolestuneisuuden aikaansaamaa lyhytjännitteistä ja yleensä rakentaviin oivalluksiin johtamatonta pätkittäistä informaationprosessointia, ”kelailua”, kutsutaan ajatteluksi. Ristiriitaisesti tuon päämäärähakuisuuden ratkaisevuuden kanssa kuitenkin ajattelun ja tunteiden tutkimus tuntuu lähtevän siitä, että täydellinen ajattelun ja tunteiden selitys voisi sisältää pelkkää mekaniikkaa. Vaikka ihmisellä on vapaus, katsotaan usein, että se ilmiö voidaan ohittaa eli sitä ei tarvitse mallintaa, vaikka kaikki muu halutaankin mallintaa.
  Tieteen tulisikin suhtautua kriittisemmin siihen, pitääkö tällaisia arkikielen käsitteitä sellaisinaan hyväksyä syvällisemmiksikin kuin vain kulttuurintutkimuksen tms. alaan kuuluviksi tutkimuskohteiksi.
  Jos ajattelun käsitettä ei kyseenalaisteta, se vaikuttaa tavanomaisella tavalla ymmärrettynä hyvin monessa kohdassa, vaikka koko käsitettä ei mainittaisi… Laajoja katsomuksellisia vetoja vedettäessä se ei siltä välttämättä haittaa. Laajasta perspektiivistä ajattelu on vain eräs osa tiedonhankintaa ja paljon voidaan sanoa monesta suuresta aiheesta, kuten moderniteetista, ilman että ajattelua hahmotetaan millään tavalla.
  Ajattelun käsitteen kyseenalaistaminen on silti tärkeää myös suurissa mittasuhteissa, koska se on eräs portti ihmisen vapauden hahmottamiseen. Nykyisen tieteen ja filosofian vaikeudet ihmisen vapauden hahmottamisessa ovat kuitenkin sen verran suuria, että ajattelun käsitteen kyseenalaistaminen ei ole muodissa. Voisin hyvin kuvitella, että maalliselle ihmiselle on kiusallista kohdata ihmisen perimmäisen vapauden todellisuus. On eri asia, että pelkkää mekaanista tiedonkäsittelyä tutkitaan nykyään tietokoneiden aikakaudella paljon sekä tiedemiesten että filosofien keskuudessa.
  Perusasiani ajattelu-käsitteen mielekkyyden kyseenalaistamisessa on siis se, että kaikkia ajatteluprosesseja kutsutaan ajatteluksi vaikka jotkin niistä voivat sisältää todella uutta tietoa luovia prosesseja, kaikin tavoin aivan erilaisia prosesseja kuin jo-tiedetyn mekaaninen soveltaminen. Henkisessä kirjallisuudessa mainittu ”oivaltaminen” voi olla ilmentymä prosessista, jonka laatu verrattuna mekaaniseen soveltamiseen on vähintään yhtä erilainen kuin mekaaninen soveltaminen verrattuna emootioihin.

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 2

2.  JOHDANTO

2.1 HAVAINTOKYKYMME JA AJATTELUN LUONNE
Valtavirta psykologiassa ja paljolti filosofiassakin piilo-oletetaan, että havaintokykymme suhdetta psykologianfilosofisen perussuuntautumisen tekemiseen ei tarvitse pohtia.

Ajattelun ja tunteiden perusluonne 0 - 1

Olen Seppo Raittila (s. 1973), tamperelainen kokonaisvaltainen ajattelija.
  Olen harrastanut ajoittain elämässäni pitkien siltojen rakentamista, joskus jopa uskovien ja ateistien välillä.
  Tämä tutkielma on kokemuksessani hyvä esimerkki siltojen rakentamisesta...

Olen harrastanut filosofiaa 13-vuotiaasta alkaen, erityisesti käsiteanalyysiin suuntautuen.

Alla olevan kirjoituksen olen tehnyt suurimmaksi osaksi lokakuun puolivälissä 2002 ja tammikuun alussa 2003. Ajatuksellisesti olen viimeistellyt tämän 17.6.2003 ja kieliasultaan hieman parannellut sekä lyhennellyt maaliskuussa 2013.




Sisällys
 
1 Tutkielman tausta ja tarkoitus ……………………………………………………………...... 2

2 Johdanto ……………………………………………..…………………………………...... 3
2.1 Havaintokykymme ja ajattelun luonne …………………………………………………. 3
2.2 Valtavirta psykologian luonne ihmisen informaationkäsittelyn ymmärtämisessä ... 4

3. Tärkeimpiä lähtökohtiani …………………….…….…………………………………… 9

4. Yleisiä huomioita ……………………………………………….………………………... 19

5. Aika ja muutos ………………………………………….………………………………... 21
5.1 Eräästä Zenonin paradoksista ………………….………………………………………. 22

6. Ajattelun perusluonne ………………………….………………………………………... 23
6.1 Vielä kerran Zenon …………………………..………………………………………….. 25

7. Ajattelu ja systeemiteoria …………………………………..…………………………… 26
7.1 Informaatiovirtojen perusmallinnus ………………...……………………………… 26
7.2 Syvennys ………………………………………..……………………………………… 27

8. Tunteiden ja asenteiden merkitys …………....………………..…………………. 28

9. Lopuksi …………………………………………………………....………………… 28

Kirjallisuus
Muut lähteet
Lisälähteitä jatkotutkimuksia varten


1. TUTKIELMAN TAUSTA JA TARKOITUS

Ajattelua ja tunteita pidetään yleensä itsestään selvinä ilmiöinä. Vaikka niiden syvin olemus ei ole mitenkään itsestään selvästi hahmotettavissa.
  Siitä lähdemme liikkeelle.
  Ja jos henkilöhistoriani jotakuta kiinnostaa, olen opiskellut hieman filosofiaa Tampereen yliopistossa. Oppiarvoja ja arvosanoja en pidä oleellisina. Oleellista oli se kipinä, minkä eräs filosofian opettajistani (Vesa Jaaksi) antoi sillä, mitä hänen filosofian opetuksessaan ei ollut...