Ajattelun ja tunteiden perusluonne 7

7. AJATTELU JA SYSTEEMITEORIA 

Jos ajattelu suuntautuisi muuttumattomuuteen, ajattelua pitäisi kuvata vain tietovarastomallilla tms. Ajattelun ydinolemuksessa olisi oleellista tiedon varastointi ja kytkentä siihen, mutta ei tiedon käyttö muuhun kuin jo omatun tiedon tunnistamiseen/vahvistamiseen systeemin eli tajunnan ulkopuolella.

  Kuitenkaan emme ole tietokoneita, vaan lähtökohtamme on oppiminen, myös laadullisesti mullistava, parhaimpienkin neurotietokoneiden oppimiskyvyt ylittävä oppiminen.

  Ihminen syntyy melko avuttomana... Olemme sitä mitä olemme, koska olemme oppineet paljon jotain uutta. Lähtökohtamme on tuoreus.

  Tuntuisi siis oudolta, jos ihmisen tajunnan ajattelusta tehdään vakavissaan malleja, jotka voisivat yhtä hyvin käydä tavanomaisen koneen prosessien kuvauksiksi.

  Edes neurotietokone (neuraalitietokone) ei kykene luomaan niin suuresti laadultaan vanhasta poikkeavaa itselleen uutta tietoa kuin ihminen. 

 Eikö tämä kaikki ole selvää, vaikka tulikin tuosta Jaaksin "ajattelu suuntautuu muuttumattomuuteen" -sanomasta inspiroiduttua näinkin "pitkään" tutkielmaan?

  Lieneekö tuollaisen sanoman taustalla halu nähdä täysin hallittavasti ja linearistisesti koko oman elämäntilanteen/elämänvirran... ja ennen kaikkea identiteetin-luonteen-elämäntavan-kohtalon (tms.) kokonaisuus?

Kenties voisimme kuitenkin jo nykyisin rakentaa ajattelusta kunnollisen systeemiteoreettisen kuvan.

  Voisimme lähteä liikkeelle vaikkapa tutkimalla yksittäisiä relaatiotyyppejä logiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä.

  Silti voi kysyä: mitä ne kertovat korkeammasta ajattelusta?

  Seuraavaksi voisimmekin testata, onko ajattelu kuin tietokoneohjelmien suunnittelua ja niiden ajoa (käytännössä yleensä moniajoa eli rinnakkaista ajoa).

  Korkeamman ajattelun ydinolemusta etsiessämme meidän tulee ainakin löytää yleisiä näkökulmia.

  Ainakin voimme rakentaa systeemiteoreettisia kuvia tietoarkkitehtuurista: yksinkertaisista päättelyketjuista ja toiminnansuunnittelusta.

7.1 INFORMAATIOVIRTOJEN PERUSMALLINNUS
Miten informaatiovirtoja tulisi perustavimmin mallintaa ajattelun perustan löytämiseksi?

  Ja samalla käytännössä myös ajattelun ja tunteiden yhteisen perustan löytämiseksi. 

  Lähtisin liikkeelle seuraavista kahdesta näkökulmasta.

  1) Yksinkertaisimmillaan puhumme kuvauksissamme tekstistä ja relaatiokaavioista: taulukoista, peräkkäis-, ketju-, haja- ja hakemistorakenteista. Mutta tiedätte varmaan monimutkaisemmat mahdollisuudet mahdollistavat kuvaukset, mm. tietokoneohjelmien suhteen erilaiset rakennepuut: päätös- ja keskustelupuut. Joskus ne ovat tarkkojakin, mutta niitä varmuudella tarkemmin kuvaavia kaavioita voidaan luetella seuraavat suunnilleen samantyyppiset kaaviot (konkreettisesta yleisempään): kytkentä- ja ajokaaviot, omaa sanaa käyttääkseni sisältövirta-, kuten tietovirta- ja työnkulkukaaviot sekä vuokaaviot (flow charts, vanhalla kielellä virtauskaaviot, -diagrammit) eli ISAC-kaaviotekniikat (Information Systems Work and Analysis of Changes). Viime mainituissa kaikkein selkeimmin tietojoukkojen ja käsittelyprosessien keskinäiset suhteet on esitetty samassa kuvassa. Vuokaavioita voidaan hahmottaa myös vain peräkkäis-, valinta- ja toistorakenteilla. Ne ovat perusrakenteita ohjelman mikrotasolla. Vuokaavion perusrakenteet ja puoliohjelmointikielen perusrakenteet vastaavat toisiaan. Onkin luonnollista, että tietokonetiede (computer science) pyrkii ja nähtävästi aina kykeneekin loogisesti todistamaan, onko jokin prosessi vuokaavioitavissa. (Esim. Greibach, Sheila A.: Theory of Program Structures, Schemes, Semantics, Verification (1975), 7-17 – 7-18.) Edelleen tiedätte varmaan systeemien OSIT-rakenteen (systeemien sisältämä ohjaus- ja suoriteosarakenne, informaatiosysteemi, tietosysteemi).

2) Riippumatta siitä, millainen systeemi tajunnassamme kokonaisuudessaan vallitsee, se ei varmasti voisi olla toimiva, ellei siinä olisi ohjausohjelmia ja suoriteohjelmia. Siksi meidän on joskus ajateltava niitä myös ikään kuin ne toimisivat erillisinä.

7.2 SYVENNYS
Ajattelun mallintamisessa tuolla tavoin kuvattua systeemiä pitäisi kuitenkin tarkastella ottaen huomioon se,
että yleensä ajattelussa on arvoperusteisuutta ja strategisuutta johtuen siitä, että 1) tavoitteita on monia (=> tulee tarve esittää ainakin tavoitteet selkeästi); 2) tavoitteet ovat jossain mielessä tärkeysjärjestyksessä, mutta kenties monimutkaisissa suhteissa toisiinsa ja siten poikkeukset tärkeysjärjestyksen noudattamisesta saattavat muuttaa järjestystä radikaalistikin 3) yksi tai useampi tavoite voidaan ottaa painotuksen kohteeksi myös ajatuskokeena ja olla silti johdonmukaisia. Lisäksi 4) ajatteluprosessissa on vahvempia ja heikompia osioita.

  Tietokoneohjelman tasolla puhumme moduulien kiinteydestä. Jaakko Koskinen esittää seitsemän kiinteyden luokkaa heikoimmasta vahvimpaan: satunnainen, looginen, klassinen, menetelmällinen, viestinnällinen, tiedollinen, toiminnallinen (Koskinen, Jaakko: Opi oikein ohjelman jäsentäminen (1983), 20 - 26). Tosin aina ei ole käytännöllisintä pyrkiä kiinteimpään moduulijakoon.

  Lisäksi 5) voidaan puhua moduulin kytkennän heikkoudesta / vahvuudesta niihin moduuleihin, joihin sen ohjelmoijan mielestä tulisi kytkeytyä.

  Tärkeintä on kuitenkin huomata 6) metataso eli tietokoneohjelmissa niiden suunnittelu yleisimmillään. Ihmisen ajattelun omin laatu tulee ilmi ensisijaisesti metatason ajattelussa, joten siinä sille kuvaava esimerkki.

  Tietokoneohjelman suunnittelussa lienevät seuraavat päävaiheet: 1) tehtävään tutustuminen, 2) logiikan luominen, 3) logiikan koodaaminen, 4) toimivuuden testaaminen, 5) ohjelman dokumentointi, 6) ohjelman ylläpito.

Joka tapauksessa ajattelun onnistumisessa oleellista on systeemin kokonaistoimivuus. Se on ajattelun perusstrategia. Sitä säädellään ensisijaisesti systeemitasolta (vrt. myös superstruktuurin käsite vaikkapa julkaisussani Raittila (1998).). Sekä hullun että terveen alitajunnassa varmasti kaikkein pienimmät suoritesysteemit ovat rakenteellisesti samat.

  Ajattelun ei siis ole järkevää ajatella suuntautuvan muuttumattomuuteen, kuten Vesa Jaaksi väitti. Sen sijaan ajattelu suuntautuu mm. oman syvimmän luonteensa säilyttämiseen, ennen kaikkea systeemiensä kokonaistoimivuuteen.

  Ajattelun luonnetta pohdittaessa vertailun rinnalla on hyvä puhua myös vakaasta ja monipuolisesta suhteellistamisesta. (Eli suhteita hakevasta tulkinnasta ja totuudenkaltaisesta suhteellisuudentajusta. - Ja eksaktikot konsultoikoot tarvittaessa totuudenkaltaisuuden käsitteestä vaikkapa Ilkka Niiniluotoa, joka on siitä merkittäviä kirjoittanut...)

  Luovuudesta huolimatta, ja oleellisesti siihen liittyen, systeemin vakaus on tärkeä piirre. Yleisesti ottaen voidaan myös puhua siitä, mitä on järjestys (järjestäytyneisyysaste) ja sen osakysymyksistä, kuten, mitä on symmetria (symmetrisyysaste).

Huom. jatkokehittelyistä. Tähän lukuun pitäisi jollakin tavalla merkittävästi liittää tai linkittää näkemys soluautomaattien suhteesta systeemiteoriaan. (En ole vielä kuitenkaan kunnolla perehtynyt soluautomaatteihin. Wolframin kuuluisan vuoden 2002 järkäleen A New Kind of Science kyllä ostin ja yhteistyökumppaneita etsin kehittääkseni ajattelua mm. sen inspiroimana.)