Ajattelun ja tunteiden perusluonne 8

 

8. TUNTEIDEN JA ASENTEIDEN MERKITYS

Ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä psykologiaa, vaan perustavasti erilaisia psykologian suuntauksia. (Edelleen voimassa oleva asiaintila, joka ei ehkä kaikille lukiopsykologian lukijoille ole selvää.)

Asiaintilan eräänä ilmennyksenä, psykologian maailma on käsitteiltään melkoinen viidakko.

  Jos ajatellaan vaikkapa tunteita ja asenteita, mielikuvat johdattavat meidät helposti aktiivisuuden maailmaan. Johonkin sellaiseen, missä tunteet ja asenteet ovat kapeita, (mm. aivoaaltoina ilmenevästä) tietoisuudentasosta erillisiä kohteita.

  Tähän tutkielmaan kuuluisikin, jos haluaisin tehdä tämän kunnolliseksi, ajattelun ja tunteiden muna-kana –luonteen pohtiminen. (Samantapainen kuvio kuin meditaation luonteen pohtimisessa.)

  En siksi harkinnutkaan tälle lyhyelle luvulle täydellistä otsikkoa.

  Ajattelen vain, että tunteet ja asenteet ovat houkuttelevin avaus, kun halutaan käsitellä dynaamisesti koko psyykkistä maailmaa. Siis ei koko psyykkistä maailmaa, vaan dynaamisesti sitä, mikä siinä on dynaamista: tunteiden ja asenteiden lisäksi mielialoja, tahtotiloja, arvoja, arvostuksia...

  Noista kaikista on tapana puhella kuin ne olisivat selviä asioita.

  Mutta moni niitä kunnolla tutkinut filosofi on todennut ne ongelmallisiksi käsitteiksi.

  Hieman niin kuin rakkaus-käsite. - Tiedämme sen epäselvyyden sen yleisimmissä, rajatuissakin, hahmotelmissa, mutta emme yleensä halua sitä sanoa ääneen.

Uudenlaisia näkökulmia voi saada, jos psyykkistä maailmaa hahmottaa esimerkiksi näin perusulottuvuuksin:

* Ajattelu; tunteet; ja asteikko (aina rajautuneesta) tahtotilasta (aina rajaamattomaan) antautumiseen sille-mikä-on (tai sille, mitä kulloinkin tiedostaa)

* Tasapaino; eheys; virtaavuus

* Rakenne; laadut; määrä

* Tuki; itselle ja maailmalle antava ylläpito- ja rakentamistoiminta; vastaanottaminen, tapahtuminen (persoonallinen prosessoituminen; transpersoonalliset tilat: kanavoiminen, kanavoituminen, yms.)

* Vakaus, resurssit ja maine (säteily) 

Yllä mainittuja voisi olla kiinnostavaa tarkastella mm. kaaosteorian kautta. Ja kirjan Bak: How nature works -kirjan ja vastaavien, Wolfram: A New Kind of Science –kirjan ym. soluautomaatioteorioiden, Roger Penrosen Road to Reality (2004) –kirjan, holistisuusajattelun (Bohm, Whitehead), järjestyksen käsitteen (Bohm ja Peat: Tiede, järjestys ja luovuus), päällekäisten aikakehikoiden ym. mielikuvituksellisten asioiden kautta.

Tunteet ja asenteet vaikuttavat ajatteluumme ja ajattelumme vaikuttaa niihin.

  Ajattelussamme voimme ohjelmoida itseämme yksinkertaisesti keskittymällä jonkin tehtävän ratkaisemiseen.

  Asenteet ovat myös ”ohjelmia”.

Esimerkiksi masentuneisuuden ”ohjelmaan” kuuluu käsky ”etsi masentuneisuutta tukevaa informaatiota”.

  Jokainen tietää myös esimerkkejä joillakin alueilla älykkäistä ja ehkä menestyneistäkin ajattelijoista, jotka ovat olleet hyvin sokeita joillakin toisilla alueilla.

  Tuollaisen taustalla on yleensä tärkeimpänä välittömänä syynä tunnetaustainen (vaikkakin erityisesti buddhalaisittain myös elämäntaidolliseen tietämättömyyteen hyvin liitettävissä oleva) kiintyneisyys joihinkin ajattelun lähtökohtiin, metodeihin tai tuloksiin.

  Juuri kiintyneisyys on suuntautumista muuttumattomuuteen.

  Suuntautuminen muuttumattomuuteen on siis pikemminkin ajattelua ehkäisevä ja hidastava tekijä kuin sitä lisäävä tekijä.

  Ei ole tuoltakaan kannalta mielekästä ajatella, että ajattelu suuntautuisi muuttumattomuuteen, vaikkakin joitain - lopulta pysyvänoloisia - muotoja ajattelija varmaankin haluaa prosesseistaan kiteyttää.

  Suuntautuminen muuttumattomuuteen voi tietysti olla monella tavalla joillakin hyvin ajattelevillakin ihmisillä suurta. Mutta se kertoo heidän luonteestaan eikä itse ajattelun luonteesta.

Ajattelumme rakenteet ohjaavat siis tunnetapojamme.

  Esimerkiksi meille saattavat olla tärkeitä ikuisuuden ja äärettömyyden käsitteet. – Ja käytännössä keskitymme niihin, kenties saavutamme ne spontaanisti meditoimalla, kenties kykenemme visualisoimaan ja ehkä suurestikin kokemaan ne. Sellaisen myötä olemme avoimempia suuntautumaan enemmän vapautta kuin kahleita sisältäviin / suosiviin tunteisiin.

  Sehän on selvää jo ilman mitään rajatieteellisiä selityksiä.

  Ainahan tietoinen terve ihminen on perusvapaa, mutta voidaan sanoa, että erityisesti vapautta sisältäviä tunteita ovat kaikki pelosta ja riippuvuuksista vapaat tunteet: todellinen ilo, todellinen rakkaus sekä ykseyden, äärettömyyden, ikuisuuden yms. kokemukset.

  Jos ne ovat syvempiä kuin haaveita, niihin kaikkiin sisältyy liike.

  Esimerkiksi todellinen rakkaus kukoistaa sitä voimakkaammin, mitä voimakkaammin rakkauden kohde on vapaa ja toteuttaa omaa luonnettaan.

  Tästä huomataan, että todelliseen rakkauteen sisältyvä liike ei ole joksikin tulemiseen sisältyvää liikettä, vaan jollakin tavoin tietoiseen jotakin olemiseen sisältyvää liikettä – ykseydessä rakkauden kohteen kanssa.

  Haaveisiin, toiveisiin ja muuhun urautuneisuuteen sen sijaan sisältyy kiintyminen muuttumattomuuteen.

  Sitä ei ole helppo huomata, jos on suuresti suuntautunut tulevaisuuteen ja jos muuttumattomuutta ei itseisarvosta. Mutta haaveet, toiveet ja urautuneisuuden turvallisuuden mielialaa aikaansaavuus nousevat juuri niiden muuttumattomuudesta. Eli siitä, että niitä toistetaan ja ne toistuvat.

  Kalkkiksen ei olekaan välttämättä helppo huomata olevansa kalkkis - varsinkin, jos omaa paljon pelkästään myönteisiä toiveita.